Jotkut on ehkä huomanneet, et yksi erityislapsi Lempi on jäänyt kotiin viime pentueesta ;)
Tässä teille Lempin tarinaa...
Tässä Lempi n. 1vko ikäisenä pyöreenä suloisena pentuna.
Tässä kuvassa n. 3 vko ikäisenä, joukon suurimpana.
Tästä hetkestä eteenpäin alkoi alamäki Lempin elämästä, jossa alettiin taisteleen eloonjäämisetä tai luovuttamisesta. Ikää oli 5 viikkoa. Lempi sairastui vesiripuliin...
kuten kuvasta näkee on masu pipi :(
Muutaman päivän sitä ripulia sit kotona hoitelin ja ruutalla yritin nesteyttää,
kun kaikki tuli vetenä läpi. Kävin jo eläinklinikallakin kyselemässä, et montako päivää uskaltaa kattoo? Pari päivää siinä kattelin ja alko olemaan Lempi niin väsynyt jo, et ei auttanut, kun lähtee tiputukseen. Siellä muutaman tunnin oltuaan oli jo paljon virkeämpi pentu :) Tulehdusarvot otettiin samalla, jotka oli vähän koholla, tähän aloitettiin sit antibiootit. Myös ultraus ja röntgen otettiin, mut ei mitään poikkeavaa löytynyt.
Sisarukset kasvaa, mut Lempi ei...
Lempin kasvu pysähtyi, kun mitään ei jäänyt ruoasta matkan varrelle. Emän maidon lisäksi ei maistunut, kun kivipiira, naudanmaha, kanan kokonaiset sydämet ja taimen...
Kannoin vaikka mitä purkkituokaa kaupasta, et olis syöny niitä paremmin sulavia, mut ei niin ei!
Lempi tiesi mitä halusi, vaikka se ei tietysti tuon suoliston ja ripulin kannalta ollut se paras vaihtoehto. No minä tietenkin annoin sitä mitä syö, et syö edes jotain...
Painoo tuli tyyliin 10g/vko, kun sisarukset kasvoi noin puolella kilolla viikko ;)
Ensimmäinen antibiootti meni, mut tulehdus ei poistunut.
Aloitettiin uusi antibiootti ja otettiin parvo-, pissa-, giardianäyte. Kaikki puhtaita!
Muutamaan otteeseen kyselin, et pitäiskö ottaa haimanäyte ja happotestit? Ei kuulemma tartte,
kun yliopiston eläinlääkärit on sitä mieltä, ettei pennulla voi olla haimassa mitään vikaa,
koska pentu syntyy täydellisen haiman kanssa. No aijaa???
No tässä kohin oli mennyt eläinlääkäriin kohta 2000e rahaa ja mitään vikaa ei löydy.
Ja EI, EI ollu vakuutusta,
mutta rahaahan se vaan on...
Kyllä meinasi usko loppua tässä kohtaa kesken ja luulen, et moni muu olisi luovuttanut
jo aikoja sitten. Kyllä se usko oli minullakin kovilla, kun lasta kannoin yötäpäivää kaiket
ajat mitä kotona olin ja mietin, et säilyykö tämä hengissä kaikesta yrittämisestä huolimatta?
Voi sitä tuskan määrää, kun yritin netin ihmeellisessä maailmassa surffata,
et mikä tällä pienellä voi olla?
Mutta se elämisen palo tuossa pienessä koirassa sai minut jatkamaan, kun näki miten se yritti kaikesta kivusta huolimatta olla reipas ja yrittää leikkiä, olla touhussa mukana <3
Lempi alkoi saamaan erityiskohtelua ja palvelua.
Lempi pääsi pois pentulasta Piru äitin ja Kirppu "mummun" hoitoon,
jotta sai syödä edes sitä emän maitoo,
jos jäis edes vähän sinne matkan varrelle.
Kun tulehdus ei vaan poistunut kolmannestakaan antibiootista, niin Lempi ultrattiin uudestaan ja röntgen kuvattiin. Tällöin oli jo ripuli onneksi hellittänyt, mutta painoa ei edelleenkään oikeen tullut. No röntgenissä ei mitään poikkeavaa, mutta ultrassa näkyi kaksi tummaa varjoa vatsalaukun takana, joka saattoi olla paise haimassa tai joku muu? Tästä riemastuneen sit sanoin, et aivan sama sanoi kuka tahansa yliopiston professoori mitä tahansa, nii ne haimatestit otetaan!! Saanpahan mielenrauhan asialle.
No hokkus pokkus... HAIMATULEHDUS!!!
Nyt olis ollut sitten edessä koiran avaaminen, jos ei tulehdus poistuisi,
joka maksaa halvimmillaan noin 1000e tai 4000e riippuen voidaanko se tehdä
Jyväskylässä vai pitääkö lähtee Helsinkiin?
No tässä kohti kävi jännä juttu...
Nyt kun saatiin diagnoosi haimatulehduksesta alkoi Lempi syömään,
kuin taikaiskusta nappulaa ja purkkiruokaa ;)
Pari viikkoo mentiin vielä eteenpäin ja käytiin uusissa kontrolleissa, niin tulehdus oli poistunut ja saatiin Lempi myös rokotettua :) Ja ikäähän oli tässä vaiheessa 17 vko!
Olen edelleen pikkuinen mimi-whippetti sellanen Etiopianvinttikoira,
mutta käyn isin ja äitin kanssa tunnin metsälenkkejä ihan kevyesti :)
Ehkei musta tule kilpajuoksijaa, mutta varmasti ihan kiva kisamaskotti ja äitin tissinväli koira <3
Maailman mutkattomin koira, niinku tuo mamma minua kehuu ;)
Ai nii... tänään mulle sattui tällänen haveri, kun revittelin ulkona ;)
Mut ei se haittaa menoo yhtään :D Tekeville kuulemma sattuu ja tapahtuu,
mut annetaan sisaruksille vähän lisää etumatkaa. Kyllä mää tuun vielä perässä.
En mää oo vielä luovuttanu ;)
Terveisin: Lempi <3
